#Haasteidenhaaste -tilannekatsaus 17.4.21 , lomailua ja haasteita!

 Tilannekatsaus on viikon jäljessä, sillä välillä pitää lomaillakin! Lomalla onneksi saa edistettyä myös haasteita.

Lomailua retkeilyn merkeissä

Lomalla retkihaaste sai kaksi merkintää eli "retki, joka ylitti odotukset" ja "hikinen retki". 

Odotukset ylittävän retken tein Syötteen kansallispuistoon ja Teerivaaran lenkille 14.4.21. Bonuksena tähän kuului paluumatkan Hepokönkään vesiputouksella käyminen Puolangalla.

Teerivaaralta

Teerivaaralla Syötteen kansallispuistossa oli suorastaan mahtavaa! Muiden ollessa laskettelemassa Iso-Syötteellä, lähdin kaksin koiran kanssa kiertämään lenkkiä. Lenkin pituus on 4,5 kilometriä.

Aurinko paistoi, linnut lauloivat, emmekä nähneet ketään muita ulkoilijoita koko reissulla kuin luontokeskuksen pihassa. Sai siis todellakin olla omassa rauhassaan. Lenkki on merkitty lumikenkäreitiksi näin talvella, mutta minä pääsin liikkumaan ihan hyvin pitkävartisilla talvisaappailla. Lyhytvartisillakin olisi varmaan mennyt, mutta kun minun piti välillä poiketa hieman polulta geokätköjen perään... Lenkin varrella kulkee "Kinkunsulatus-geokätkötraili" eli yhteensä 13 kätköä. Aikaa meni kätköillen ja tauon kanssa 1 h 45 minuuttia. Olin varautunut oppaiden mukaan jopa kolmen tunnin reissuun, joten luontokeskuksella jäi hyvin vielä aikaa juoda kahvi ja syödä munkki terassilla auringon helliessä. Pyry-koirakin sai pienen palan munkista.

Teerivaaran tupa

Lenkin varren tauon pidimme Teerivaaran tuvalla, jossa söimme hauvan kanssa sämpylän puoliksi. Tupa oli uudehko ja siisti.

Tuvalla on myös puucee ja puuvaja, jossa näytti olevan runsaasti puita poltettavaksi. En kuitenkaan tehnyt nyt tulia, kun ei ollut mitään ns. lämmitettävää ruokaa mukana.

Hepoköngäs

Paluumatkalla tehty koukkaus Puolangan Hepokönkään putoukselle kävi joutuisasti. Putous oli jäässä, mutta kyllähän siellä vesikin virtasi. Tänne on ehkä tultava myös kesäaikaan. Hepoköngäs on luonnonsuojelualuetta.

Putouksen edustalla olevat portaat olivat umpijäässä. Ne olivat käytännössä käyttökelvottomat eli varovainen kannattaa olla! Kuopus laski portaat mäkeä ja me muut menimme portaiden reunoilta...

Hikisen retken tein Pyryn kanssa 15.4.21 majapaikkamme paikkakunnalla eli Sotkamossa. Kävimme kiertämässä Pöllyvaaran lenkin, jonka varrella oli -no, geokätkötraili! Kätköjä oli tämän reitin varrella yhteensä 26 (tai oikeastaan 27, jos ottaa huomioon myös näköalapaikan kätkön, joka ei varsinaisesti kuulu trailiin) ja pidemmällekin niitä olisi mennyt, mutta jätin ne tällä kertaa väliin.

Pöllyvaaran lenkki on 5,3 kilometriä pitkä rengasreitti ja sen pidempi erityisesti maastopyöräilyyn tarkoitettu reitti on 13,5 kilometriä. Rengasreitti on mukavasti viitoitettu punapäisin tolpin ja viitoituksin "Pöllyvaaran lenkki 5,3 km". 

Iso-Kiimanen

Rengasreitti on näin talvella lumikengin mentävä, mutta laiskuuttani en ottanut niitä mukaan. Se ei haitannut, sillä reitti oli ajettu lähes kokonaan moottorikelkalla. Pitkävartisilla talvi-Soreleilla pärjäsi, vaikka välillä kätköille poiketessani upposin hankeen puoleen väliin reittä. 

Sotkamon kylälle päin

Pöllyvaaran päälle kannatti kiivetä, vaikka hikihän siinä tuli. Maisemia avautui niin Sotkamon suuntaan kuin myös Iso-Kiimasen järvelle. 

Luontohaasteen huhtikuun kohdan "retkeile sinulle uudessa kohteessa" kuittasin Teerivaaralla, mutta hyvin olisin voinut kuitata sen myös Hepokönkäällä tai Pöllyvaaran kierroksella. Enpä ollut käynyt aiemmin missään näistä kohteista!

Leffoja, leffoja

Retkeilyn lisäksi lomalla tuli katsottua peräti pari leffaa, jotka sopivat Helmetin pieneen elokuvahaasteeseen. Harry Potter ja salaisuuksien kammio on jäänyt minulta väliin (kuten muutama muukin Harry Potter), mutta nyt intouduin katsomaan tätä. Ihan katsottava, mutta jostain syystä Harry Potterit eivät ihan ole minun juttuani. Pidän enemmän "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat" -leffoista! Harry Potterin liitin luonnollisesti kohtaan 13. eli elokuvassa taiotaan.

Toisena leffana katsoin "Lemmikkien salainen elämä 2" -leffan, johon päädyimme kompromissina ja ajanvietteenä. Ihan kiva leffa sekin, mutta en nyt erityisempiä kiksejä siitä saanut. Tämän laitoin kohtaan 12. eli kissaelokuva. Ei se nyt ihan kissaelokuva ollut, mutta kissoilla oli niin suuri osa elokuvassa, että menköön siihen 😄

Mites muut haasteet?

Kokeile uusi resepti viikossa on vielä tältä viikolta tekemättä. Ehtiihän tuon! Edellisen viikon reseptinä tein omana viritelmänä seesamiparsapekoni-herkkuja. Reseptit löytyvät haasteen sivulta. 

Lukuhaasteeseen ei sitten viime postauksen ole tullut täydennystä, vaikka olenkin lukenut. Ei vain sopineet haasteeseen. Tällä hetkellä luen Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Ihana kirja jo nyt! Tästä tarkemmin myöhemmin. En ole vielä ihan varma, mihin kohtaan haastetta sen liittäisin.

Pokemon Go-haaste menee eteenpäin omalla painollaan eli etenee ja tulee aivan varmasti täyteen vielä tämän vuoden aikana. 

Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen on tullut kolme uutta tunnistusta sitten viime postauksen. Närhi, sinisorsa ja tämän aamuinen västäräkki ovat ilahduttaneet ihan kotinurkilla. Erityisesti tuo västäräkki oli ihan huippu! Eikös sitä sanota, että "västäräkistä vähäsen" eli kesä on ihan nurkan takana?

Muut haasteet uinuvatkin sitten Ruususen unta. Palataan niihin joskus -ehkä?

#Haasteidenhaaste -tilannekatsaus 6.4.21!

Kevät tuli, vaikka tänä aamuna koiralenkillä olikin lumi maassa! Ihan parasta on se, kun ei tarvitse vetää toppahousuja jalkaan, kun lähtee haukun kanssa pihalle.

Ensimmäiset lumikellot näkyivät jo 23.3.21 ja nyt niitä on jo ihan enemmälti. Toissapäivänä bongasin ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokotkin näyttävät jo meidän "sinivuokkometsässä" punkevan kovin esille. Ihanaa!

Lukuhaaste jyrää!

Makuusijat Birkenaussa

Mutta sitten haasteisiin. Helmet-lukuhaaste puksuttaa eteenpäin. Täydennystä saivat kohdat 26 ja 38. Molemmat näihin lukemani kirjat olivat myös varsin hyviä. Elämänkertana luin Auschwitzista ja muistakin leireistä selvinneesta Eddie Jakusta. Hänen kirjansa "Maailman onnellisin mies" sai oman sängyn tuntumaan mahtavalta. Muistelin samalla Birkenau-Auschwitzin lavereita, jotka näimme, kun kävimme 2017 tuolla. 

Toisena täydennyksenä kuluneelle viikolle tuli luettua kohtaan 38 hyvin suomennettuna Mark Mansonin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan -Nurinkurinen opas hyvään elämään". Kirja ei suinkaan kehottanut olemaan välittämättä mistään mitään, vaan ehkä enemminkin hyväksymään itsensä. Vähän kuin Eddie Jakukin oli hyväksynyt itsensä ja ikävän menneisyytensä, mutta ei se suinkaan ollut unohtunut. Muihin kohtiin en nyt saanut sopivaa täydennystä, vaikka harkitsin samaksi aiheeksi lyhyitä "Unisatuja rauhattomille aikuisille" kuuntelusessioita :-) Olen kuunnellut nyt niitä ennen nukahtamista ja ne todellakin toimivat!

Ensimmäinen haaste on päättynyt!

Geokätköilijän talviohjelma päättyi 30.3.21, mikä oli -no, helpotus 😎 Viimeisellä viikolla sain ratkottua mysteerin, mutta en ehtinyt käymään sopivilla kätköillä. Arpaonnikaan ei suosinut viimeisellä viikolla, eikä kyllä pääpalkinnossakaan. Tästä en nyt ollut kovin yllättynyt eli en pidätellyt henkeäni voittoa odotellessa. Pisteitä kertyi koko haasteesta yhteensä 156/198. Keskiarvopisteet olivat kuulemma 133. Eli vähän pääsin kuitenkin yli. Ja hei! Sain hienon virtuaalitarran! Kiva ohjelma se taas oli, vaikka loppuvaiheessa meninkin luovuttamaan.

Ja etenee ne muutkin haasteet -ainakin osa

Luontohaasteen maaliskuu meni vain yhdellä suorituksella, mutta huhtikuun haasteeseen on jo kaksi kohtaa täytettynä, sillä 3.4. tuli temppuiltua Emäsalossa Porvoossa kallioilla ja 4.4. kävimme  mökillä ja evästimme siellä ulkona!

Emäsalo 3.4.21

Retkihaasteeseen tuli myös lisäys kohtaan 12 Emäsalosta. Lintuja ei tosin juurikaan nähty... Onneksi olimme myös liikkellä aamulla, sillä poislähtiessämme parkkis ja tienpielet olivat täynnä autoja!

Helmetin pieneen elokuvahaasteeseen lisäsin 5.4.21 ihan telkkarista tulleen "Teräsleidit" -elokuvan kohtaan 2. Minusta tässä oli kyse myös siskosten välisestä ystävyydestä, vaikka se aika roisia välillä olikin. Oli vain pakko saada myös em. leffa listalle, koska en muista ääneen nauraneeni aikoihin jollekin elokuvalle. Huonosta huumorista nauttiva on todellakin onnellinen 😃

Tunnista 100 lintulajia -haasteesta tunnistaa todellakin, että kevät tulee! Sepelkyyhky ja kurki tunnistettu. Varmaan ohitse on lentänyt kaikenlaisia muitakin tipusia, mutta kun ei niitä tunnista lentäessä...

Kokeile uusi resepti kerran viikossa -haaste on edennyt viikko viikolta. On ollut todella kiva etsiä uusia reseptejä ja toteuttaa niitä. Edes kerran viikossa siis varsin hyvää ruokaa. Tämä on ehdottomasti haaste, jota suosittelen sinullekin kokeiltavaksi! Menneellä viikolla tein teriyakilohta. Helppo, hyvä ja vaihtelua normilohelle.

Pokemon Go-haasteestani en ole kovin huolissani. Level 42 tulee aivan varmasti saavutetuksi vielä tämän vuoden aikana. Se etenee omalla painollaan.

Ei ne kaikki etene...

Edelleenkään en ole saanut oikein otetta ns. fyysisyyteen liittyviin haasteisiin. En ole varma, milloin pääsen niihin käsiksi. Olisiko sinulla ideoita, miten näihin saa oikein otetta...

Museohaaste elää myös hiljaiseloa, koska eipä tässä ole tullut liikuttua kummemmin. Ehkä kesän, seesteisemmän koronatilanteen ja mahdollisesti joskus saatavan rokotteen myötä tämäkin edistyy? 

#Haasteidenhaaste -tilannekatsaus 29.3.21!

 Yritän kovasti saada aikaiseksi nämä päivitykset viikonloppujen aikana, mutta niinpä kävi, etten muistanut tätä edes julkaista... Viikonloppu ei suinkaan mennyt haasteiden parissa, vaan maalatessa. 

Mitkä haasteet etenivät?

Perinteisesti etenevät haasteet etenivät tälläkin viikolla. Lukuhaasteen kohtaan 7 luin Anna Janssonin "Katovat jäljet". Tämän olisi voinut laittaa moneen muuhunkin kohtaan, mutta kohta 7 eli kirjassa on kaveriporukka, saattui olemaan tyhjänä, joten siihen! Lisäksi täydennystä sai kohta 10 eli kirjan nimessä on numero. Tulkitsin tämän niin, että tähän käy myös kirjoitettu numero eli kohtaan tuli David Attenboroughin "Yksi elämä, yksi planeetta". 

Molemmat kirjat olivat omalla sarallaan oivia teoksia, mutta Janssonin kirjaa oli mielestäni venytetty hieman liikaakin, vaikka samalla esiteltiin uutta hahmoa eli Kristoffer Barkia. Attenboroughilta olisin taas kaivannut jollain tavoin jäsennellympää otetta kirjaan. Ajatuksia sen pohjalta nousi kieltämättä paljon.

Lisäksi sain vihdoin loppuun jo helmikuussa aloitetun Pajtim Statovcin "Kissani Jugoslavia". Tämä tuli luonnollisesti lukuhaasteen kohtaan 32. Kirjan lukeminen/kuunteleminen on venähtänyt, koska jotenkin se vaati erityisesti keskittymistä. Loppupuoli pelasti minun näkökulmastani kirjan ja olin erittäin tyytyväinen, että se tuli kuunneltua/luettua. Tykkäsin siis!

Retkihaasteeseen tuli täydennystä kohtaan 11 eli retki jäiden sulamisen aikaan. Porkkalan virkistysalueella vietimme mahtavan illan jäiden ritinää kuunnellessa. Kävimme Porkkalassa itseasiassa myös viikonlopun aikaan, kun innostuimme sen "olemassaolosta" 😃 Porkkalaan liittyy myös lintuhaasteen 14. linnun tunnistus eli kanadanhanhet ovat palanneet!

Kokeile uusi resepti viikossa -haaste voi myös hyvin. Perjantai-illan kunniaksi tein simpukoita siiderissä Jamie Oliverin tapaan. Lisäksi testasin Alkon reseptillä maalaisranskalaisia. Maistuivat erinomaisilta, mutta pienenä miinuksena ranskiksiin oli suolan määrä. Ruokalusikallinen suolaa oli kertakaikkisen järisyttävä määrä eli ranskikset todella olivat suolaisia...

Pokemon-haaste voi myös hyvin eli reilu 2 000 000 pistettä on kasassa mennessä kohti seuraavaa leveliä.

Ja mikäs sitten ei etene?

Luovutushäviö tapahtui Geokätköilijän talviohjelman osalta. Yhdeksäs viikko meni vielä pusertamalla, mutta viikko 10 alkoi tökkimään. Minulla ei yksinkertaisesti ole nyt aikaa, eikä intoa lähteä etsimään tietynlaisia kätköjä edes ympäri pääkaupunkiseutua tai lähimaastoa. Totesin siis, että antaa olla. Kävin kyllä kätköillä, mutta ne eivät nyt sattuneet sopimaan talviohjelmaan. 

En olisi ehkä luovuttanut, jos kasassa olisi ollut edelleen kaikki ohjelman pisteet eli olisin pusertanut loppuun vaikka väkisin. Nyt ei ollut enää mitään tavoiteltavaa, koska tämä haaste oli minulle vähän kuin joko tai eli menetti merkityksensä, kun ei ollut mahdollisuutta saada kaikkia pisteitä 😃 Osa haasteista taas on enemmän sellaisia, että vastoinkäymiset tuovat lisäpotkua, koska on mahdollisuus korjata ja yrittää entistä tiukemmin. Tässä tätä korjaamisen mahdollisuutta ei ole.

Osa haasteista elää myös hiljaiseloa. Lohduttelen itseäni näiden suhteen, että näissä vielä ehtii vuoden aikana. Olen myös onnistunut löytämään uusia intressejä, jotka tuppaavat vähän tulemaan näiden haasteiden tielle. Näinhän olin toki jo alunperin ajatellut, että haasteiden pitää tuoda iloa, ei pakkoa.